Tutkimusmatkoista, unelmista ja seikkailuista

Minulla on unelma, I have a dream. Unelma ei ole Martin Luther Kingin sitaatin mukainen maailmanparannusteko, vaan henkilökohtainen. Haluan lainata toista ihannettani, Tove Janssonia. Unelmani on sitaatti häneltä. Se on "Tehdä työtä ja rakastaa". Ja rakastaa työtä. En ole paljon puhunut itsestäni tässä blogissa, mutta nyt on sen aika.

Minun unelmani on olla seikkailija, löytöretkeilijä, sankariatropologi, kuvajournalisti, kirjoittaja ja toimittaja. Ja paljon muuta tämän lisäksi, mutta jos nyt aluksi näin.

Minua inspiroivat ihmiset joilla on ollut unelma, ja he ovat päämäärätietoisesti pyrkineet sitä kohti. He ovat uskoneet itseensä ja unelmaansa. Unelmaa ei ole vain saavuttaa jotakin, unelmaa on tehdä sitä mitä rakastaa. Unelmaa on tehdä oma elämänsä sellaiseksi, että voi toteuttaa rakastamiaan asioita.

Asioita joita rakastan: seikkailu, kohtaamiset ihmisten kanssa,  aktivismi, kirjoittaminen, taide, perinne, tarinat. Haluan antaa äänen ihmisille joilla sitä ei ole, avata ikkunan paikkoihin joihin emme näe.

Tänään minua inspiroi Autolla Nepaliin - hyväntekeväisyysprojektista kertova elokuva. Nuoret miehet pakkaavat auton ja lähtevät kohti unelmaa, ja tuo unelma on tehdä hyvää.  https://www.autollanepaliin.fi/
Mikä elokuvassa koskettaa, on rohkeus. Rohkeus lähteä tavoittelemaan jotakin, josta ei voi tietää miten se päättyy, rohkeus uskoa hullultakin tuntuvaan projektiin. Aika näyttää, mikä omista matkaprojekteista tulee toteutukseen saakka.

Innoitusta saan tutkimusmatkailun pioneereista, suomalaisista tutkijoista ja seikkailijoista jotka uskaltivat ja menivät maailman laidalle tutustumaan johonkin, joka todellakin oli tuntematonta. Jos nämä ihmiset pystyivät siihen omana aikanaan, miksemme mekin onnistuisi.

Mainio matkailulehti Kulkuri.org on listannut 12 suurta suomalaista matkustajaa. Lista tosiaan on kattava ja sisältää monet suosikkini. Itse lisäisin tietysti vielä suuret innoittajani venäjäntoimittaja Anna-Lena Laurenin, siperian uskontoja tutkineen folkloristi Anna-Leena Siikalan, Siperiassa seikkailleen kansantieteilijä U.T. Sireliuksen ja monia-ala-ammattilaisen Arman Alizadin.
http://kulkuri.org/2014/12/suuret-suomalaiset-kulkurit-top-12

Vuoristolaiskansan vapauden kaiho - matkakertomus Tsetseniasta

Kirjoitus on julkaistu Mielipide- ja kulttuurilehti Liberossa 3/2014. Klikkaa kuvia isommaksi lukeaksesi jutun.

Kansalaisyhteiskunta taistelussa julkisen yksityistämistä vastaan Georgiassa

Juttu on aikaisemmin julkaistu Voiman verkkolehdessä Fifissä 23.7.2014 nimellä: 

Georgian aktivistit puolustavat puistoja"

http://fifi.voima.fi/artikkeli/2014/heinakuu/georgian-aktivistit-puolustavat-puistoja

- - -

Kansalaisyhteiskunta herää taisteluun julkisen yksityistämistä vastaan Georgiassa

Georgian pääkaupungissa Tbilisissä kaikki on kaupan: julkinen tila, puistot, historialliset rakennukset ja monumentit, ja niiden ohessa kulttuuriperintö sekä ihmisten hyvinvointi ja terveys. Tbilisissä nämä kysymykset ovat synnyttäneet ensimmäiset pitkäjänteiset aktivistiryhmät toimimaan kaupunkiympäristön puolesta.

Julkinen rakennussuojelu on hyvin hataralla pohjalla Georgiassa. Historiallisen Tbilisin urbaanista ympäristöstä vain murto-osa on suojeltu. Uusimmat rakennuskerrostumat viimeisen sadan vuoden ajalta ovat lähes kokonaan suojelun ulkopuolella.

Joillakin kohteilla on kuitenkin kulttuurimonumentin status. Yksi näistä oli IMELI: Marxin, Engelsin Leninin instituutti, uniikki Stalinin klassismia edustava rakennus Tbilisin pääkadun varrella.

Arkkitehti Nini Palavandishvili on yksi Tiflis Hamqarin aktivisteista. Tiflis Hamqari eli ”kaupungin suojelijat” on kulttuurialan ihmisistä ja tavallisista kaupunkilaisista koostuva verkosto, joka suojaa kaupungin kulttuurihistoriallisia kohteita.

”IMELIn status otettiin pois, koska kaupunki halusi myydä rakennuksen. Uusi hallitus on esittänyt lakia, että kulttuurimonumentin status voidaan lakkauttaa mikäli siitä koituu merkittävää hyötyä valtiolle tai kaupungin kehitykselle”, Palavandishvili sanoo.

IMELIä ollaan muuttamassa hotelliksi ja rakennuksen omaperäinen ulkoasu on tarkoitus muuttaa täysin. Tämä tarkoittaa sitä, että käytännössä mikä tahansa kulttuurihistoriallinen kohde voi olla kaupan.

Tiflis Hamqarin aktivistit kerääntyivät mielenosoitukseen Gudiashvilin aukiolle, johon on myönnetty rakennuslupa vanhojen talojen muuttamiseksi liike-elämän käyttöön. Samaan suunnitelmaan kuuluu aukiolla sijaitseva puiston uudelleenrakennus.

Aktivistien mukaan rakennustyöt tuhoavat historiallisen korttelin ilmeen täysin. Muutenkin kaupungin historiallinen osa on kärsinyt rajuista korjaustoimenpiteistä. Monen mielestä vanhan kaupungin tunnelma on pilalla.

”Todellista julkista tilaa on hyvin vähän, jos yhtään. Me halusimme järjestää tapahtuman julkisessa tilassa: kadulla, puistossa, julkisissa rakennuksissa. Emme saaneet lupaa yhteenkään niihin, ne ovat kaikki yksityistettyjä. Ei julkisen tilan pitäisi kuulua kenellekään. Mutta koska se ei kuulunut kenellekään, se kuului kaupungille... ja nyt kaikki on myyty. Miten se tapahtui, siinä vasta kysymys", Nini Palavandishvili kertoo.

Monet epäilevät hallituksen kaupoissa tapahtuneen hämäräpeliä.

Tiflis Hamqari -aktivistiryhmä on viime vuosina kritisoinut kaupungin hallintoa järjettömästä kaupunkisuunnittelusta. Yksityisten tahojen intressien suosiminen julkisen tarpeen kustannuksella, pitkän tähtäimen suunnitelman puuttuminen sekä viheralueiden tuhoaminen on aiheuttanut perumatonta haittaa ympäristölle ja ihmisten terveydelle.

Uusin uutinen on oletetusti maailman vanhimman Sakdrisin kultakaivoksen uudelleen avaaminen.

”Valtio poisti kaivokselta kulttuurihistoriallisen kohteen statuksen, jotta alueen omistava yhtiö voisi kaivaa kultaa alueella. Aiheesta nousi skandaali, mutta valtio ei välitä. Kulttuurin ja muistomerkkien suojelun ministeri allekirjoitti asiakirjan joka antaa luvan kaivoksen hyödyntämiselle ja räjäytyksille”, Nini Palavandishvili summaa.

Sakdrisin kaivoksen oletetaan olevan noin 5 000 vuotta vanha. Alueelta on löydetty runsaasti arkeologista aineistoa jopa 1,8 miljoonan vuoden takaa. Enemmän kuitenkin painavat kaivosyhtiön isot investoinnit.

Save Vake Park -liike on pysäyttänyt hotellin rakennustyöt yhdessä pääkaupungin rakastetuimmista puistoista eli Voiton puistossa. Yksityinen yhtiö oli ostanut kaupungilta maatilkun puiston sisältä ja saanut erikoisluvan seitsenkerroksisen hotellin rakentamiseen.

Kun asiaa tarkasteltiin lähemmin, kävi ilmi että kaupunki on myynyt lähes koko puiston pinta-alan eri yhtiöille. Vastarintaliike muodostui nopeasti vihreän sissipuutarhaliikkeen kautta. Passiivisella vastarinnalla ja leiriytymällä rakennustyömaan viereen he onnistuivat pysäyttämään rakennustyöt.

Nyt vastarintaa on jatkunut viisi kuukautta, ja työt ovat edelleen seisauksessa. Aktivistien lukumäärä on kasvanut, tavalliset kaupunkilaiset ovat liittyneet protestiin. Liike on haastanut kaupungintalon oikeuteen julkisen tilan myymisestä ja molemmat puolet – aktivistit ja rakennusfirma – odottavat oikeuden päätöstä.

Sissipuutarha-aktivistit työskentelevät myös ympäristötietoisuuden lisäämiseksi. Aktivisti Nika Davitashvili valottaa tavoitteita.

”Me menemme kouluihin puhumaan siitä, miksi puistot ja puut ovat tärkeä osa kaupunkiympäristöä. Viheralueiden tilanne kaupungin sisällä on hälyttävä. Meillä on puita asukasta kohti vain noin puolet WHO:n suosittelemasta minimistä, ja määrä pienenee joka päivä.”

Davitashvilin mukaan neuvostoajan ihmisillä ei ollut aktivismin kulttuuria. Nyt yhteiskunnassa on kuitenkin nähtävissä muutosta ja nuoret sukupolvet ovat aktiivisia.

”Vanhoja ihmisiä on melkein mahdotonta saada liikkeelle, sillä he ovat eläneet totalitaristisessa valtiossa lähes koko elämänsä. Mutta nuorempi sukupolvi ottaa vastaan ajatuksen siitä, että he voivat muuttaa asioita seisomalla täällä kun poliisi tai rakennustyöläiset tulevat. Puolessa tunnissa saamme kutsuttua satoja ihmisiä kokoon. Niin me näytämme että on paljon ihmisiä jotka välittävät tästä kaupungista. Tähän asti se on toiminut ja poliisi kunnioittaa rauhanomaista joukkovoimaamme”, Davitashvili kertoo.

”Uskon että voitamme, sillä kukaan Georgiassa ei ole kyennyt ylläpitämään vastarintaa näin kauan yhtäjaksoisesti. Nyt ihmiset näkevät että olemme tosissamme, kunnioittavat sitä ja liittyvät joukkoomme. Monet suhtautuvat omistautuneemmin aktivismille kuin omalle leipätyölleen. Muut protestit tässä maassa ovat pääosin poliittisia. Monet nuoret ovat kuitenkin hyvin pettyneitä politiikkaan ja näkevät tämän vaihtoehtona.”

Save Vake Park! Georgian puistopartisaanit nousivat vastarintaan viheralueiden puolesta

Venäjän etelänaapurina sijaitseva Georgia muistetaan vallankumouksista vuosina 1992 ja 2003. Nyt maassa on käynnissä vihreä vallankumous. 

Teksti on julkaistu alunperin mielipide- ja kulttuurilehti Liberossa 2/2014.

Guerilla Gardening eli partisaanipuutarhurit

Save Vake Park - kansalaisliike pysäytti hotellin rakennustyöt pääkaupungin Tbilisin suurimmassa puistossa, Vake Parkissa (suom. Voiton puisto) joulukuussa 2013 ja siitä lähtien pitänyt yllä Occupy-tyylistä aktivismia estäen rakennustöiden jatkamisen. Aktivistit ovat pysyneet leirissään jo 6 kuukautta pitäen vahtia ympäri vuorokauden. Tarpeen tullen satoja vapaaehtoisia hälytetään mukaan tekstiviestiverkoston ja sosiaalisen median avulla. Leirissä järjestetään myös säännöllisesti toimintaa lapsille ja aikuisille: taidenäyttelyjä, konsertteja, käsityöpajoja ja urheiluaktiviteetteja. Kesän tullen myös vierailevat reppureissaajat ovat liittyneet leiriin. Tärkeä osa toimintaa on myös kouluihin ulotettava ympäristökasvatus. Protestiin ovat liittyneet kaikenikäiset ihmiset, lapsiperheistä vanhuksiin. Monet osallistuvat tuomalla ruokaa, teetä ja polttopuita aktivisteille.

Protestin luonteesta kertoo Nick Davitashvili, yksi Guerilla Gardening-nimeä käyttävistä aktivisteista.

”Tavallaan aiheutamme ongelmia hallitukselle ja rakennusbisnekselle, mutta keinomme eivät ole agressiivisia. Me emme ole osallistuneet yhteenkään tappeluun tai väkivaltaiseen protestiin. Emme aio näyttää vihaamme sivistymättömin keinoin, vaan taiteen kautta. Sillä kun hymyilet ja alat laulaa, jopa vastastujasi tuntee jonkinlaista sympatiaa. Mutta jos meidän on pakko ottaa agressiiviset keinot käyttöön, olemme siihen valmiita. Tähän mennessä meidän ei ole tarvinnut.” 

 

Aktivistien leiristä on muodostunut suosittu kulttuuritapahtumien paikka. Myös reppureissaajat saavat leiristä majapaikan.

Julkinen tila on kaupan

Georgian hallinto on ottanut kaikki keinot käyttöön valtion kassan täyttämiseksi. Suurimpia tulonlähteitä ovat ulkomaiset sijoitukset. Pääkaupunkiin Tbilisiin on viime vuosina noussut uusia hotelleja, ostoskeskuksia ja bisneskeskuksia kuin sieniä sateella. Menestyksestä joutuvat maksamaan kaupungin asukkaat. Myös julkinen tila on kaupan: puistot, historialliset rakennukset ja sen myötä historiallinen perintö ja ihmisten terveys. Sijoittajat ja ulkomaiset yhtiöt ostavat, rakentavat ja muokkaavat kaupunkiympäristöä, eikä kukaan lopulta valvo tai rajoita niiden tekemisiä. Voitonpuiston hotelliprojektia kaupungin johto puolustelee sille myönnettyn erikoisluvan kautta ja väittämällä että rakennusmaa ei ole puistoon kuuluvaa aluetta. Kaupunki on myynyt sen yksityiselle omistajalle vuonna 1998. Puiston pinta-ala onkin pienentynyt alkuperäisestä jo 20 prosenttiin kaupungin maakauppojen seurauksena.

Puumajaa rakennetaan vastineeksi 7-kerroksiselle hotellille. 

Voitonpuiston kohtalosta riippuu paljon

Kehitys on huolestuttavaa eikä tämä ole yksittäistapaus.

”Jos tämä hotelli rakennetaan, muut yhtiöt seuraavat esimerkkiä ja menetämme koko puiston. Meillä on kaksi keinoa estää sen tapahtuminen: toimia laillisesti oikeuden kautta ja fyysisesti estää rakennustöitä jatkumasta. Me olemme haastaneet kaupungintalon oikeuteen julkisen tilan myymisestä ja rakennuslupien myöntämisestä sopimattomiin paikkoihin.”

Nyt taistelu on hiipunut asemasodaksi. Molemmat puolet – aktivistit ja rakennusfirma – odottavat oikeuden päätöstä. Aktivistit epäilevät että taustalla on hämäriä kuvioita ja isot rahat.

Vaikka taistelu on kesken, on jotain jo voitettu. Ihmiset ovat viimein nousseet barrikadeille ympäristön puolesta. Tämä on ensimmäisiä ja pitkäikäisimpiä esimerkkejä Georgiassa ruohonjuuritason aktivismista. Tämä tarkoittaa myös sitä, että hallituksen on alettava ottaa kansalaisaktivismi vakavasti. Parlamentin ympäristökomitea on jo luvannut muuttaa lainsäädäntöä, jotta se suojelisi paremmin olemassaolevia viheralueita. 

Aktivisteja protestoimassa kaupungintalon portailla.

Voiton puiston nimi tulee puistossa sijaitsevasta II-Maailmansodan muistomerkistä.

           Libero verkkolehtenä: http://issuu.com/libero/docs/libero_2_2014_issuu/1?e=1018628/8216290

Euromaidanin heijastuksia Georgiassa

(Teksti on julkaistu alunperin mielipide- ja kulttuurilehti Liberossa 2/2014)

Ukrainan kriisi kuohuttaa myös Georgiassa, Ukrainan merirajanaapurissa Kaukasuksella. Georgian ja Ukrainan oli määrä allekirjoittaa EU:n lähentymissopimus samanaikaisesti. Siitä lähtien, kun Ukrainan Presidentti Viktor Janukovytš hylkäsi sopimuksen marraskuussa 2013, ovat Ukraina-sympatiat olleet Georgiassa korkealla. Näyttää siltä, että Ukrainan kriisi on kasvattanut turvattomuuden ja epävarmuuden tunteita myös Georgiassa

Aktivistiryhmän painama postikortti varoittaa Venäjän vaikutusvallasta.

Georgia on monessakin mielessä Ukrainan sisarvaltio. Maat itsenäistyivät samaan aikaan, kävivät läpi vallankumoukset ja ovat valtiotaipaleensa alussa. Molemmat yrittävät hakea tukea lännestä. Kansat ovat myös aktiivisissa tekemisissä toistensa kanssa. Ukraina ja Georgia ovat keskenään suosittuja lomakohteita, monilla on ystäviä ja sukulaisia naapurimaassa. Ne ovat myös tiukasti sidoksissa Venäjään: neuvostomenneisyys, ortodoksinen kirkko, venäjän kieli ja geopoliittinen sijainti ovat asioita, joihin ne eivät voi vaikuttaa. Maat ovat tiukasti kiinni Venäjän talousalueessa.

Molemmat ovat osa Venäjän suurvaltapolitiikkaa. Georgia menetti Etelä-Ossetian ja Abhasian maakunnat Venäjän vaikutuspiiriin ja joutui Venäjän kanssa sotaan 2008. Mediassa yhtäläisyyksiä on yritetty löytää Georgian ja Krimin väliltä.

Politiikan tutkija ja Georgian teknillisen yliopiston varaprofessori Khatuna Chapichadze avaa tilannetta Georgiassa.

”Vaikea sanoa mitä Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa oikeasti tapahtui. Osa väestöstä ehkä toivotti venäjän tervetulleeksi. Mutta samalla suuri osa alueiden väestöstä ajettiin kodeistaan georgian puolelle. Abhasiassa ja etelä-osseatiassa enemmistö oli oikeastaan georgialaisia, mutta Venäjä lupasi paremmat sosio-ekonomiset olosuhteet.”

Georgiassa ja Ukrainassa Venäjä on korjannut neuvostopolitiikan satoa. Vapaahtoinen siirtolaisuus ja laajat väestöjen pakkosiirrot olivat osa strategiaa rikkoa alueiden etnonationalistinen yhtenäisyys. Chapichadzen mukaan Abhasiassa Venäjä yllytti Abhasialaisia ja georgialaisia toisiaan vastaan. Samantyyppisestä toiminnasta on huhuttu Ukrainassa.

Chapichadze syyttää jakaatumisesta myös maiden sisäpolitiikkaa. Kriisiytyneiden alueiden hyvinvointiin suhtauduttin ehkä välilpitämättömästi, eikä kansallista yhtenäisyyden luomiseen kiinnitetty tarpeeksi huomiota. Venäjä sytytti tulen, mutta sytykkeet on kerätty itse.

Reaktiot Euromaidaniin

EU-sopimuksen kaatuminen ja sitä seurannut vallankumous ja kriisi noteraattiin Georgiassa isosti. Ukrainan liput ilmaantuivat välittömästi katukuvaan, hallitusrakennuksiin ja sosiaaliseen mediaan. Pääkaupungissa Tbilisissä on nähty säännöllisesti Ukraina-solidaarisuusmarsseja ja Venäjän vastaisia mielenilmauksia. Protestit kulminoituvat Venäjän miehityspolitiikan vastustamiseen, joka monille osallistujille on myös henkilökohtainen asia. 13.4 Venäjänvastaisessa mielenosoituksessa nähtiin puhujana myös tuore presidentti Giorgi Margvelashvili.

Taiteilija-aktivisti Levan Skhirtladze oli läsnä ensimmäisissä mielenosoituksissa.

”Minulla oli kyltti: ”Me rakastamme sisartamme Ukrainaa”. Meitä oli 100-200 osallistujaa, toimme kukkia Ukrainan suurlähetystön edustalle. Sen jälkeen oli ”Stop Russia”-konsertti. Eräällä artistilla oli Ukrainan armeijan lippu ajalta kun he auttoivat Georgian armeijaa sodassa. Hän lauloi ”Fuck Putin”. En pitänyt siitä, sellainen lisää vain agressiota.”

Venäjänvastaisessa mielenosoituksessa 13.huhtikuuta vaadittiin yhteistyön lopettamista ”vihollisen” ja ”miehittäjän” kanssa. Tbilisin oikeustalon edessä järjestettyyn mielenosoitukseen osallistui satoja ihmisiä. Venäjänkielinen kyltti julistaa: "Venäjä, kansakultien vankila".

Kuvaaja: Lado Chalatashvili

Georgian ja Ukrainan rinnastaminen ei ongelmatonta

Erot Georgian ja Ukrainan tilanteen välillä ovat kuitenkin huomattavat. Khatuna Chapichadze muistuttaa että Georgia ei ole Ukrainan lailla saanut minkäälaista avustusta venäjältä, vaan se on ekonomisesti itsenäinen, vaikkakin kauppasuhteiden uudelleenlämpeäminen Venäjän kanssa toisikin merkittävää talouskasvua. Ukrainan viennistä 70% menee venäjälle, ja tuon viennin tyrehtyminen olisi taloudellinen katastrofi. Mutta Georgia on Ukrainan tavoin poliittisesti riippuvainen venäjästä, geopoliittista statusta tai sijaistia eivät kummatkaan voi muuttaa vaikka kuinka kurkottelisivat länteen päin. Venäjä on ja pysyy.

Ukrainan kansalaisyhteiskunta on voimakas. Vaikka kansalaisaktivismi on lisääntynyt Georgiassakin, suurin auktoriteetti on kuitenkin ortodoksinen kirkko. Ja ortodoksinen kirkko seuraa Moskovan patriarkaatin linjaa. Venäjän vaikutus georgian yhteiskunnassa on siis suurempi kuin muutoin voisi arvata. Kirkon valta ulottuu myös hallitukseen, sillä ilman kirkon tukea myös hallituksen legimiteetti ja suosio murenee nopeasti, avaa Chapichadze.

Etelä-Kaukasian asiantuntija Mikko Palonkorpi kirjoittaa Krimin ja Georgian vartaamisen ongemallisuudesta. Hänen mukaansa Ukrainan ja Georgian tapahtumien välillä on vain vähän todellisisa yhtäläisyyksiä. Suurin ero on, että Ukraina ei ole Georgian tavoin syyllistynyt minkäänlaiseen provokaatioon Venäjää tai sen sen omaa venäläisväestöä vastaan, kuten Georgian väitetään tehneen Georgian sodan edellä. Venäjän ja Ukrainan välit ovat olleet ystävällismieliset, toisin kuin Georgian ja Venäjän.

”Tietyistä samankaltaisuuksistaan huolimatta näiden kahden kriisin sisä- ja ulkopoliittiset kontekstit ovat lähemmin tarkasteltuna hyvin erilaiset. Erilaiset ovat myös tavat, joilla Georgia ja Ukraina toimivat konfliktitilanteessa. Ukrainassa Venäjän toimet alkoivat yksipuolisesti ilman ukrainalaista provokaatiota.” -huomauttaa Palokorpi.

Yhteistä on kuitenkin se, että Venäjä käyttää Krimin intervention yhteydessä samankaltaista omien kansalaistensa suojelemisen retoriikkaa kuin ”viiden päivän sodassa” vuonna 2008. Venäläisen väestön määrää kriisialueilla on lisännyt pitkään jatkunut Venäjän passien myöntäminen paikallisille. Multietnisillä alueilla Georgiassa ja Ukrainassa se saa helposti aikaan levottomuutta.

Georgia varpaillaan miehitysuhan varalta

Monelle etniselle georgilaisellekin venäjän kansalaisuus on avannut mahdollisuuksia etsiä töitä venäjän puolelta tai saada parempia etuuksia, kuten eläkettä. Tavallisen kansan kohdalla kyse on harvoin identiteettikysymyksistä, vaan yksinkertaisesti siitä, miten voi turvata itsensä ja perheensä tilanteen ekonomisesti hauraassa valtiossa missä köyhyys ja työttömyys koskettaa valtaosaa kansasta. Georgian suurimpia haasteita on ei-georgialaisen väestön luottamuksen ja uskollisuuden saavuttaminen ja venäjän vaikutuksen estäminen vähemmistöalueilla.

Khatuna Chapichadze on huolissaan Georgian vähemmistöalueiden tilanteesta ”Esimerkiksi Samksheti-Javakhetin alue voi olla vaarassa. maakunnassa on aiemmin ollut venäjän tukikohta ja suuri osa väestöstä on armenialaisia. Armenialaiset ovat yleensä olleet venäjämielisiä. Todellisuudessa Venäjällä olisi voimaa miehitää vaikka koko Georgia koska tahansa uudelleen.”

Nyt Venäjältä kantautuu viesti kansojen yhteenkuulumisesta.

Khatuna Chapichadze: ”Arvion että väestöstä n. 80 % voisi lopulta olla jopa venäjään liittymisen kannalla, sillä itsenäisyys ei paljoa hyödytä köyhimpiä väestöluokkia. Kaikki eivät usko Euroopan unionin tuovan Georgialle suuria hyötyjä. Köyhyys nostaa neuvostonostalgiaa, ja se puolestaan lisää Venäjä-myönteisyyttä.”

Myös Levan Skhirtladze suhtautuu tulevaisuuteen huolestuneesti.

”Olen kuullut että Venäjä on aloittanut venäjän passien jakamisen georgian etnisille armenialaisille. En epäile, etteikö venäjä yrittäisi miehittää muita georgian alueita lähitulevaisuudessa. Monet ovat sitä mieltä, että meidän pitäisi liittyä venäjään, meidän siskoihimme ja veljiimme siellä. Mutta itse olen Euroopan kannalla.”

--

Libero verkkolehtenä: http://issuu.com/libero/docs/libero_2_2014_issuu/1?e=1018628/8216290

Lehdestä löytyy pari muutakin kirjoittaamaani artikkelia aiheena Julkisen tilan puolustaminen ja Krimin poliittiset nuorisojärjestöt. 

Georgian arkea ikävä

Facebookissa on pyörinyt arkihaaste, missä ihmiset kuvaavat jokaisena viikonpäivänä tavallista elämäänsä. Päätin itsekin tarttua haasteeseen ja kuvata viimeisen viikkoni arjen Tbilisissä. Nyt olen ollut Suomessa jo jonkin aikaa, ja ikävä kasvaa. Parhaiden ystävien lisäksi eniten kaipaan mukavaa arkea.

1/5 Maanantai 14.4.2014
Mieluisin georgialainen aamiaiseni koostuu viilinkaltaisesta matsonista ja pihakadun leipomon uunituoreesta leivästä. Kera hunajan ja kvinssihillon. Aamuisia leivänhakureissuja tulee kovasti ikävä. Paras paikka aamiaisen nauttimiseen on parveke, nyt jo tarkenee syödä parvekkeella, lämpötila on jo parinkymmen paremmalla puolella.

Ah aamukahvia kera iranilaisen taikapulverin ja smetanan (joo originelli resepti syntyiyhteistyössä kämppiksen kanssa) Kuvassa myös pääsiäiskakku.

2/5 Tiistai 15.4.2014

Georgialaisen tanssin tunnit tiistaisin ja torstaisin ovat viikkoni vahvin rutiini. Ja neuvostoajan jälkeen kunnostamatta jäänyt tanssisali herättää yhtä aikaisesti hilpeyttä ja hirvitystä.

3/5 Keskiviikko 16.4.2014

Välillä arkikin on juhlaa. Tai oikeastaan aika usein. Juhlia tässäkin asunnossa on pidetty harva se viikko. Tässä on Nupun tervetuliaisjuhlinnan ja yhteisten lähtöpartyjen aika. Ystävämme Ali valmisti uskomattoman hyvää iraqi-arabiruokaa, ja hauskaa riitti pitkälle yöhön. Nupun kanssa yhdessä taiteilemamme eeppinen tapahtumakuva varastettiin jo toistamiseen asuntomme ovesta.

4/5 Torstai 17.4.2014
Täällä arki tuntuu olevan aina yhtä yllätystä. Tässä tehdään hämäriä yötöitä. Myös pääsiäinen on saapunut kaupunkiin rairuohoineen.

5/5 Perjantai 18.4.2014
Viimeisen päivän kunniaksi teimme supereeppisen liftausreissun lähikaupunkiin Goriin. suomalaisen kämppiksen kanssa olimme asuneet puoli vuotta yhdessä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun menimme yhdessä reissuun. Toivottavasti ei viimeinen! ;__;

Mutta ei kait siinä kun tienvarteen ja tassu pystyyn vaan. Ensimmäinen auto pysähtyi, ja mikäpä muukaan se olisi kuin colajuomaa kuljettava rekka. Kyseinen tehdas mistä tuotteet tulevat oli aivan kotimme naapurissa. Kuljettajat olisivat halunneet jatkaa iltaa kanssamme, mutta onnistuimme pakenemaan sillä tämä päivä oli vain meidän kahden. Hatsapuria ravintolassa joka unohti kaikki muut tilauksemme, yllättävä suomalaisseurue naapuripöydässä. Tätä seurasi eeppinen neuvostoaikainen Stalinin museo, joka melkein sai vakuutettua että setä oli oikeasti tosi hyvä tyyppi. Taitavaa näyttelynrakennusta, voin museoammattilaisena todeta. Erityisen mielenkiintoista oli se, kuinka museo oli selkeä oman aikansa tuote. Henkilöhistoriaa esiteltiin laajasti ja valikoiden. Esimerksi toveri Trotskysta ei ollut yhden ainoata kuvaa tai mainintaa (paitsi myöhemmin lisätyssä osiossa). Opiskelijapiletillä sai hyvää vastinettä rahalle: pääsy kaikkiin museon osiin ja englanninkielinen opastus paikan päälle. Kiitos.

Museosta otimme kyydin Gorin vieressä sijaitsevaan Upplitshikhen luolakaupunkiin. Sanat eivät riitä kertomaan eivätkä kuvatkaan kerro tarpeeksi. Reissun kruunasivat rankkasade ja tuplasateenkaaret. Kaunista ja onnellista! Vaan sitä surullisempaa on lähteä ja jättää kaikki. Ikävä!

Miljoonien ruusujen salaisuus

Miten Alla Pugachevan tunnetuksi tekemä vanha venäläinen iskelmä миллион алых роз liittyy Georgiaan?Kirjoitukseni Suomi-Venäjä-Seuran blogissa paljastaa salaisuudet ruusujen takana.

http://www.venajaseura.com/blogi/miljoona-miljoona-miljoona-ruusua-salaisuus-ruusujen-takana

Niko Pirosmaanin maalaus voi liittyä tapaukseen.